Frida Kahlo (oikealta nimeltään Magdalena Carmen Frieda Kahlo y Calderón) oli Meksikolainen taiteilija, joka syntyi 6. heinäkuuta 1907. Kahlon isä Guillermo Kahlo oli myös taidemaalari ja valokuvaaja.

Kahlo eli jopa poikkeuksellisen traagisen elämän, mikä näkyy myös hänen taiteessaan. Lapsena Kahlo sairastui polioon, jonka vuoksi hän ontui pitkän aikaa. Vuonna 1925, vain 18-vuoden iässä, Kahlo joutui vakavaan liikenneonnettomuuteen koulubussin ja raitiovaunun törmätessä. Kahlon selkäranka murtui, lantio rusentui, oikeassa jalassa oli 11 murtumaa ja teräspalkki lävisti selän. Kahlo toipui onnettomuudesta kohtalaisen hyvin ja pystyi myöhemmin jopa opettelemaan uudestaan kävelemään. Kahlo leikattiin elämänsä aikana 35 kertaa ja hän joutui usein kuukausiksi sairaalaan pahojen kipujen vuoksi. Kahlo sai elämänsä aikana useita keskenmenoja ja vuonna 1953 hänen jalkansa jouduttiin amputoimaan.

Kahlo eli muutenkin hyvin radikaalin elämän. Nuorena naisena hän esitteli teoksiin kuuluisalle taidemaalarille Diego Riveralle, joka ihastuikin Kahlon teoksiin sekä Kahloon itseensä. Heidän suhteensa oli erittäin myrskyisä, ja sisälsi yhden avioeron ja uuden avioitumisenkin. Kahlo tuki avoimesti kommunismia. Fridaa ja Diegoa yhdisti vasemmistolainen, myöhemmin trotskilainen aate, jossa taiteilijoita oli aktiivisesti mukanana. Kahlo kuului nuorena "Nuoriin kommunisteihin" ja myöhemmin Meksikon kommunistiseen puolueeseen, mutta erosi siitä vuonna 1929, kun Rivera erotettiin.

Kahlo maalasi laajan sarjan omakuvia, 143:sta taideteoksesta 55 ovat omakuvia. Kahlon omakuvat ovat lähes poikkeuksetta erittäin voimakkaita kivun ja naisten ankaran elämän kuvauksia. Kuvat ovat täynnä henkilökohtaista tarinaa ja Kahlon kokemat kivut todella tulevat ilmi teoksista. Kahlo käsitteli kiehtovalla tavalla aiheita, joita monet muut pelkäävät ja yrittävät välttää. Teoksista ei silti tule ilmi marttyyriyttä, vaan Kahlon kerrotaan käsitelleen omaa elämäänsä jopa tragikoomisen humoristisesti.

Kahlo käytti töissään voimakkaita värejä tyylillä, joka oli saanut vaikutteita Meksikon alkuperäiskansojen kulttuurista, mutta hänen tyylissään oli vaikutteita myös eurooppalaisesta realismista, symbolismista ja surrealismista. Kahlo itse kiisti olevansa surrealisti ja samaa mieltä olivat useat arvostelijat. Bertram Wolfe sanoi Kahlosta näin: "Kahlo ei saavuttanut tyyliään noudattamalla kyseisen koulukunnan metodeja. Vapaana myöskin freudilaisista symboleista ja filosofiasta, jotka ovat surrealistien pakkomielle, hänen tyylinsä on eräänlaista naiivia surrealismia, jonka hän kehitti itsestään. Siinä missä virallinen surrealismi on enimmäkseen tekemisissä unien, painajaisten ja neuroottisten symbolien kanssa, Madame Riveran versiossa nokkeluus ja huumori vallitsevat."